Tämän tekstin olisi voinut kirjoittaa jo P-kirjaimen kohdalla, perehdytyksen muodossa. Työhön opastuksessa ja perehdytyksessä puhutaan nimittäin samasta asiasta, mutta hieman eri sanoin. Työhön opastus on sekä työntekijälle että myös työnantajalle kaikista edullisin ja samalla väärinkäytetyin oikeusturvakeino. Sen merkitys yleensä aliarvioidaan ja perehdyttämistä katsotaan pitkin kulmia, koska kyllähän oikea ammattilainen työnsä osaa. Niinhän se tekeekin, yleensä. Katsotaan kuitenkin muutamaa näkökulmaa, joissa hyvästä opastuksesta on apua työyhteisölle: 

Yhtenäiset toimintatavat 

Kun jokainen työntekijä tietää miten työt tulisi tehdä (ja vielä toivon mukaan tekeekin niin), vähentää se kitkaa työyhteisössä. Tällöin tulee myös vähemmän kyräilyjä siitä, että tapa X olisi parempi kuin tapa Y, jos kaikki saavat lähtökohtaisesti valita mihin ja miten käyttävät firman autoa tai rälläkkää. Saattaa jopa olla, että yrityksen yhteiset työvälineet, koneet ja laitteet pysyvät paremmassa kunnossa ja huoltokustannukset maltillisempina. Yhteiset toimintatavat luovat myös koheesiota ja ennustettavuutta. Yhteisiä prosesseja on myös helpompi mitata ja työyhteisössä mahdollista jo matalalla kynnyksellä kiinnittää huomiota mahdollisiin poikkeamiin ja työtuloksen heikkenemiseen. 

Juridinen vastuu 

Perehdyttäminen kannattaa aloittaa jo ihan kahvinkeittimestä. Oikeasti. Jos työntekijälle sattuu jotain ja tapaturmaa tutkitaan pitkän kaavan mukaan viranomaisvoimin, ensimmäisenä kysytään, onko työntekijää opastettu a) työn tekoon b) kyseiseen työmenetelmään sekä c) kyseiseen laitteeseen. Maalaisjärjen varaan asioita ei kannata jättää. Lisäksi kyseisestä työhön opastuksesta halutaan nähdä dokumentti. Knoppina: Jos työntekijä töppää töissään tahallisesti tai railakkaammasta huolimattomuudesta johtuen, on helpoin vapaudu vankilasta – kortti todeta, että ”minulle ei ole kerrottu” tai ”minua ei ole perehdytetty”. Tällöin on työnantajan velvollisuus näyttää toisin.  

Esihenkilötyö ja työn valvonta 

Käyttävätkö kaikki kypärää tai turvakenkiä? Käytetäänkö tieturvallisia menetelmiä, lukitaanko työasemat, ovet ja pidetäänkö palo-ovet niille tarkoitetussa asennossa? Jos oikeat menettelytavat on opastettu kattavasti, voi niitä myös esihenkilötyönä valvoa. Ilman opastusta on valvonta vaikeaa, tuntuu jokaisen työntekijän perässä juoksemiselta ja saman asian miljoonaan kertaan sanomiselta. Opastus maksaa aikainvestoinnin arjessa hienosti takaisin.  

”Mä luulin että…” 

Kattava perehdytys vähentää näiden lausahdusten ja kommenttien määrää. Jos työyhteisö ei opasta, hieman karrikoiden voidaan todeta, että jokainen saa luulla, olettaa ja tehdä kuten parhaaksi kokee. Onko kotona koskaan käynyt siten, että kotiin tullessa on kurkannut keittiöön ja todennut, että olisi ollut vaan mukava pysyä töissä? Keittiössä on hävityksen kauhistus ja mikään tavara ei ole siellä missä sen pitäisi. Se on turhauttavaa, työaikaa kuluu tavaroiden ja tarvikkeiden etsimiseen – mikä vähentää työtehoa. 

NumerotON tekee muutakin kuin kirjanpitoa. Jos perehdytys on jäänyt hieman vaiheeseen, me voimme auttaa. Ensimmäisenä katsotaan mitä kaikkea tulee opastaa. Työpaikan pelisäännöt, työterveys- ja työhyvinvointiteemat, työturvallisuus ja työsuojeluteemat, työpaikan koneet, laitteet ja välineet. Työn tekemisen tavat sekä yhteiset käytänteet. Kun nämä on saatu paperille, käydään asia läpi jokaisen työntekijän kanssa erikseen. Tämän jälkeen tilannetta ylläpidetään, valvomalla, seuraamalla ja tarvittaessa opastamalla uudelleen. 

Kirjoittaja Markus Lustig. Markus on numerottoman osakas ja turvallisuusasiantuntija, Tradenomi YAMK